Miten asettaa hyvä tavoite?

Miten asettaa hyviä tavoitteita? Kuuluuko tavoitteilla olla määräaikaa? Pitääkö tavoitteiden olla realistisia? Voiko minulla olla useita tavoitteita samaan aikaan?

Nuo ovat yleisimmät kysymykset, joita saan tavoitteisiin liittyen.

Ensimmäinen vastaukseni noihin kaikkiin on se, että tee sillä tavalla, mikä toimii sinulle parhaiten.

Ennen kuin kerron, mikä mielestäni on tärkeintä hyvässä tavoitteessa, haluaisin avata, mitä tavoite tarkoittaa minulle.

Minulle tavoite on jokin tavoitetila tulevaisuudessa. Se voi tarkoittaa myöhemmin samana päivänä tai vuosien päästä. Suurimmaksi osaksi en halua asettaa tavoitteille aikarajaa, jollei sitä ole pakko asettaa. Aikarajat usein vain rajoittavat. Onnistumisen kannalta on oleellisempaa, että tekemisellä on jokin tietty aika.

Millainen on hyvä tavoite?

Hyvissä tavoitteissa on mielestäni kaksi tärkeää asiaa:

1. Tavoitteeseen on määritetty selkeitä merkkejä siitä, mistä tiedät, että olet saavuttanut tavoitteesi.

Merkkejä on hyvä ja tärkeää lisätä matkan varrella. Merkit auttavat sinua ymmärtämään tarkemmin tavoitetilaasi ja ne myös auttavat sinua toteuttamaan sen. Merkkien avulla pystyy myös erottamaan sen, miten tavoitetila eroaa tästä hetkestä.

Esimerkiksi, jos olet jo nyt hyvässä kunnossa ja tavoitetilasi on olla hyvässä kunnossa, merkkisi voisi olla, että jaksat juosta 12 kilometriä helposti. Tämä on hyvä merkki siinä tapauksessa, jos tällä hetkellä jaksat juosta vähemmän kuin 12 kilometriä tai kyseisen matkan juokseminen on sinulle raskasta.

Jos tavoitetilasi on olla iloinen, merkkisi tulee kertoa, miten olet eri tavalla iloinen tavoitetilassa kuin nyt. Esimerkiksi huomaat olevasi iloinen x tilanteissa, joissa et ennen voinut/osannut/pystynyt olemaan iloinen.

Jälkimmäisessä esimerkissäni merkit auttavat pääsemään nopeasti tavoitetilaasi, koska voit alkaa suoraan harjoitella olemaan iloinen merkiksi asettamissa tilanteissa.

2. Tavoitteesi tulla olla jotain, mitä sinä haluat ja minkä eteen sinä haluat tehdä jotain.

Jos et halua tehdä mitään tavoitteen eteen, et todennäköisesti tule tekemään mitään. Tavoitteesi tulee saada sinut innostumaan. Jos se ei herätä sinussa tunteita, sillä tuskin on niin väliä sinulle. Älä siis valitse itsellesi tavoitteita, joille et halua tehdä mitään. Koet niistä turhaa tuskaa ja koet itsesi turhaan epäonnistuneeksi. Valitse vain tavoitteita, joille haluat tehdä jotain.

Entä jos töissä ladellaan tavoitteet ja niille ei halua tehdä mitään? Suosittelen, että asetat itse tavoitteet kyseisiin asioihin niin että ne ovat jotain, mitkä haluat toteuttaa.

Koska pidän yksinkertaisista malleista, keskityn eniten tavoitteissa ylläolevaan kahteen asiaan. Kun tekee ensimmäisen kohdan kunnolla, ymmärtää myös tarkemmin tavoitteen. Oikeita merkkejä lisäämällä mistä tahansa tavoitteesta tulee parempi / houkuttelevampi.

Entä se realistisuus? Minusta vain tavoite, jonka asetat itsellesi lyhyelle ajalle, kuten samalle päivälle tai viikolle, tulee olla realistinen. Muuten kannustan miettimään parasta mahdollista ja se ei todellakaan aina ole realistinen vaihtoehto. Realistisuus perustuu tämän hetken ajatuksiin ja koska ajatukset muuttuvat matkan varrella, suosittelen asettamaan tavoitteeksi aina jotain mikä on parasta mahdollista, vaikka se ei olisikaan realistista.

Tavoitteen tärkein tehtävä on ohjata sinua elämässä eteenpäin. Ei välttämättä se, että saavuttaisit jokaisen tavoitteen.

Toivottavasti nämä ajatukset auttavat sinua asettamaan itsellesi hyviä tavoitteita helpommin. Kokeile ja löydä itsellesi se tapa, mikä toimii sinulle!

Aloita matkasi kohti sitä mitä haluat

Viime syksynä julkaisin esikoisteokseni: Saa mitä haluat -opas omannäköisen elämän toteuttamiseen. Kirja pohjautuu samannimiseen valmennukseen, jota olen järjestänyt vuodesta 2009 alkaen.

Jos et vielä ole lukenut kirjaani tai tiedät jonkun, jolta kirja puuttuu - tilaa se oheisen linkin kautta nyt erikoishintaan: 26€ (ovh. 32€)!

LISÄKSI: Saat kaupan päälle Saa mitä haluat -minivideokurssin tilatessasi kirjan verkkokauppamme kautta.

 

Innostavin terveisin,

Ilkka Koppelomäki

 

- Viikkokirje #495 -