Ennen kuin mietit, mitä sinä oikeasti haluat elämässäsi ja mitä sinä haluat muuttaa, haluan, että harjoittelet olemaan onnellinen ja tyytyväinen elämässäsi jo ennen kuin mikään on muuttunut.

Jos kuvittelet, että tulet olemaan onnellinen ja tyytyväinen sitten, kun saavutat jotain, ajattelet väärin päin. Mikään saavutus tai tekeminen ei takaa onnellisuutta. Opettele olemaan onnellinen joka tapauksessa ja nauttimaan jo nykyisestä elämästäsi niin hyvin kuin pystyt. Silloin et tipahda korkealta, vaikka kaikki ei aina sujuisikaan niin kuin haluat.

Kaiken tulisi alkaa siis siitä, että sinulla on jo kaikki hyvin. Juuri nyt saatat kuitenkin ajatella, että asiat ovat kaikkea muuta kuin hyvin. Se on ok. Mikä tahansa lähtökohta ja tilanne on ok.

“Harjoittele olemaan onnellinen ja tyytyväinen elämässäsi jo ennen kuin mikään on muuttunut.”

Tunteilla ei ole tekemistä ympäristön kanssa

Me olemme jostain syystä oppineet, että muuttamalla asioita, elämästä tulee parempaa. Menestysvalmentaja Anders Haglund on opettanut minulle, että tunteilla ei ole mitään tekemistä ympäristön ja olosuhteiden kanssa. Tämä on ollut yksi oman matkani tärkeimmistä opeista. Se tarkoittaa käytännössä esimerkiksi sitä, että jos sinusta tuntuu, että kodin sotkuisuus ahdistaa etkä pysty toimimaan sotkuisessa kodissa, tuolla sinun ahdistuksellasi ei todellisuudessa ole mitään tekemistä sen kanssa missä kunnossa asuntosi on.

Huijaamme itseämme, jos kuvittelemme, että muuttamalla olosuhteita voisimme olla jollakin tavalla onnellisempia ja tyytyväisempiä. Voimme muuttaa vain itseämme ja ajatteluamme. Ajatuksesi yhdistävät sotkuisen asunnon ja tunteesi. Sotkuinen asunto saattaa häiritä sinua, mutta olen varma, että sinulla on elämässäsi ihminen, jota sotkuinen kämppä ei häiritse ollenkaan. Sellainen ihminen voi olla sotkun keskellä täysin onnellinen ja rauhallinen ilman minkäänlaista ahdistusta. Jos ahdistuksen aiheuttaja siis todella olisi sotkuinen asunto, olisivat kaikki siellä ahdistuneita. Todellisuudessa jokaisen oma ajattelu saa aikaan tunteet.

“Jos ahdistuksen aiheuttaja siis todella olisi sotkuinen asunto, olisivat kaikki siellä ahdistuneita. Todellisuudessa jokaisen oma ajattelu saa aikaan tunteet. ”

Toisena esimerkkinä voimme käyttää tilannetta, jossa kaksi työkaveria ovat lähdössä yhdessä syömään tai palaveriin. Aikaa on enää vähän ja toisella alkaa olla kuumottava kiireen tunne ja pelko myöhästymisestä samalla, kun toinen on aivan täysin rauhallinen ja tekee lähtöä omaan tahtiinsa, vaikka on aivan yhtä tietoinen ajasta ja sen kulusta. Jos kiireen tunne syntyisi siitä, että jäljellä on enää vain kaksi minuuttia aikaa, he molemmat kokisivat sen. Silti vain osa kokee kiireen samassa tilanteessa. Selitys löytyy ajattelustamme.

Se, mistä kaiken tulisi alkaa

Näiden esimerkkien kautta haluaisin palata onnellisuuteen ja tyytyväisyyteen. Mistä kaiken tulisi alkaa? Siitä, että sinä olet onnellinen ja tyytyväinen jo nyt, ennen kuin teemme mitään muutoksia.

Itseasiassa suosittelen, että luet tämän tekstin useaan kertaan ja oikeasti pohdit tätä. Minä en uskonut tätä kerrasta, vaan olen joutunut sulattelemaan ajatusta useaan kertaan. Eikä se tänäkään päivänä ole joka päivä niin itsestäänselvää. Mutta uskon, että olen ymmärtänyt tämän jollakin syvällisemmällä tasolla.

Onnellinen elämä syntyy harjoittelun tuloksena ja siitä, että ymmärrät, että sinun onnellisuutesi on täysin omalla vastuullasi, ei puolisosi, ystäviesi, vanhempiesi, lapsiesi, työpaikan tai yhteiskunnan vastuulla.

“Sinun onnellisuutesi on täysin omalla vastuullasi.”

Miten sinä määrittelet onnellisuuden?

Haluan lopuksi vielä kertoa sinulle tarinan, joka aikoinaan kosketti minua todella syvästi ja auttoi minua määrittelemään onnellisuuteni, niin että sen kokemisesta tuli minulle helppoa.

Tarina on tositapahtumaan perustuvasta elokuvasta Perhonen lasikuvussa. Sen päähenkilö, Jean-Dominique Bauby, saa kesken iloisen automatkan aivoinfarktin ja herää useamman viikon koomasta halvaantuneena niin pahasti, että hän pystyy enää vain ajattelemaan ja liikuttamaan toista silmäluomeaan. Elokuva kertoo, kuinka Jean-Dominique alun vaikeuksien jälkeen oppi nauttimaan elämästä omassa mielessään. Elokuva perustuu sen päähenkilön kirjoittamaan kirjaan, jonka hän kirjoitti räpsyttämällä silmäänsä. Se onnistui, koska hän oli onnistunut luomaan hoitajan kanssa yhteisen kielen. Näin hän onnistui kirjoittamaan kirjan omista kokemuksistaan halvaantumisen jälkeen.

Elokuva sai minut tajuamaan, että elämästä nauttimisen ja onnellisuuden ei kannata riippua liian paljon saavutuksista ja ulkoisesta elämästä. Mitä enemmän teet ehtoja onnellisena olemiselle ja elämästä nauttimiselle, sitä vaikeammaksi teet niiden kokemisen itsellesi. Jean-Dominiquen tarina auttaa ymmärtämään kuinka suuri merkitys on omilla ajatuksillasi. Tarina muistuttaa siitä, että elämä on nyt ja sen mahdollisuudet kannattaa myös hyödyntää nyt. Tämä elokuva on myös inspiroinut minua miettimään, mikä kaikki on mahdollista: Jos Jean-Dominique pystyi kirjoittamaan kirjan vain yhtä silmää räpäyttämällä (tosin se vaati 200 000 silmänräpäytystä), niin mikä kaikki muu on mahdollista?

“Elämästä nauttimisen ja onnellisuuden ei kannata riippua liian paljon saavutuksista ja ulkoisesta elämästä. Mitä enemmän teet ehtoja onnellisena olemiselle ja elämästä nauttimiselle, sitä vaikeammaksi teet niiden kokemisen itsellesi.”

Kaikkea parasta elämääsi!

Innostavin terveisin,