Miten epäonnistumisen saa tuntumaan hyvältä?

”Se ei ollut minun syyni” on usein ensimmäinen ajatus, joka nousee mieleen, kun jokin asia on mennyt poskelleen. Epäonnistuminen tuntuu siedettävältä silloin kun koemme, että olosuhteet ovat olleet meitä vastaan tai muut ihmiset ovat toimineet vastoin onnistumisen edellyttämää toimintaa.

Mitä epäonnistuminen on?

Kun onnistuu, tuntuu hienolta. Silloin tuntee itsensä hyväksi ja taitavaksi ihmiseksi. Kun epäonnistuu, tuntee itsensä huonoksi ja taitamattomaksi ihmiseksi. Itsen arvostus laskee nollaan tai miinukselle ja tulevaisuus näyttäytyy hirveältä siinä valossa. Siksipä onkin omaa oloa helpottavaa, jos epäonnistumisen syy on muualla kuin minussa.

Jos ajattelee, että epäonnistuminen on sitä, että ei osaa, eikä tulevaisuudessakaan osaa, ei todellakaan halua epäonnistua. Jos taas ajattelee epäonnistumisen olevan matka onnistumiseen, ei epäonnistuminen tunnukaan enää niin pahalta. Epäonnistuminen antaa tarkemman ymmärryksen siitä, mitä tarvitaan lisää tai mitä tarvitsee muuttaa, jotta onnistuu,

Miten vastuunkantaminen liittyy epäonnistumiseen?

Kaikki haluavat tuntea itsensä arvokkaiksi, ainakin omassa sydämessään. Kaikki haluavat nähdä tekonsa hyvinä, ainakin omissa silmissään. Kaikki haluavat kuulla puheensa vaikuttavina, ainakin omissa korvissaan. Haluamme kokea olevamme hyvä ihminen, sellainen jota muutkin arvostavat.

Luulemme, että arvostus lakkaa, jos toimintamme ei näytä ulospäin menestyksekkäältä. Silloin on houkuttelevaa heittää vastuu omasta toiminnasta muiden vastuulle.

Silti arvostamme eniten ihmisiä, jotka sanovat: Otan toiminnastani täyden vastuun. Tämähän sanotaan yleensä silloin, kun toiminta ei johtanut kohti onnistumista. Täydellinen vastuunkantaminen vaatii rohkeutta myöntää oman toimintansa virheet. Niistä saa aina parhaan opin tulevaisuuden toimintaa varten. Jos työntää syyn muiden niskoille, voi väistää oman muutoksen tarpeen ja jatkaa turvallisella, toimimattomalla tiellä, jossa virheet ovat muiden syitä.

Miten ajattelu liittyy vastuunkantamiseen?

Aina löytyy jokin ajatus, jolla voi välttää oman täydellisen vastuunsa. ”Olen väsynyt, nyt en jaksa”. ”Kun minulla on tämä sairaus, vamma, ominaisuus, en osaa tai jotain muuta, en voi”. ”Ei ole minun vastuualuettani”. Mikä on sinun pakoajatuksesi silloin, kun haluat välttää vastuusi?

Niin kauan kun liittää epäonnistumisen arvottomuuteen, on sen myöntäminen vaikeaa. Kun muuttaa ajatustaan niin, että epäonnistuminen on matka onnistumiseen, voi sen myöntää helpommin. Muita tapoja ajatella siten, että voi kantaa vastuunsa epäonnistumisesta: Epäonnistuminen on etappi, jossa saa lisää tietoa ja ymmärrystä siitä, mikä toimii. Epäonnistuminen kasvattaa rohkeutta ja toimintakykyä. Epäonnistuminen voi tulla kohdalle vain niille, jotka menevät elämässään eteenpäin. Epäonnistuminen avaa uusia mahdollisuuksia. Olen epäonnistunut, siis tiedän enemmän kuin onnistujat.

Vastuunkantaminen on helppoa, kun valitsee ajatuksensa niin, että epäonnistuminen tuntuu hyvältä.

Häpeä vai ylpeys?

Epäonnistuminen voi tuottaa häpeän tai ylpeyden tunnetta. Tunne syntyy siitä, mitä ajattelee.  Kukaan ei määrää sitä, mitä meidän pitää ajatella. Jos ajattelee, että muut valitsevat ajatukseni, väistää oman vastuunsa omista ajatuksistaan. Epäonnistumiset ovat osa elämää, kasvua ja kokemuksia. Niistä on syytä olla ylpeitä.

Meidän on luontaista mennä kohti omaa hyvinvointia. Ainut, mikä sen estää, on oma ajattelumme.

Onko oma epäonnistuminen täysin ainutlaatuista?

On erittäin todennäköistä, että joku toinen on epäonnistunut jo samalla tavalla kuin itsekin. Silloin on helpottavaa kuulla hänen kokemuksensa asiasta ja todeta, että itsestä tuntuu samalta. Epäonnistuminen luo siis olemassa olollaan yhteyksiä ihmisten välille. Yhteys ihmisten välillä on aina jotain suurempaa ja jokaisen ihmisen toivomaa. Jos ei tunnusta epäonnistumistaan, vaan kätkee sen vain sydämeensä ja kärsii häpeästään yksin, ei pääse kokemaan sitä tunnetta, kun yhdessä jaetaan suuria kokemuksia.

Se on ihan sama tunne kuin silloin kun jaetaan onnistumisen kokemuksia.

Epäonnistuminen on ylpeyden aihe, kun siitä ottaa sadan prosentin vastuun. Vastuunotto ei ole ollenkaan vaikeaa, ellei ajattele, että se on vaikeaa.

Ja jos olet keksinyt tavan epäonnistua jollain sellaisella tavalla, mitä kukaan muu ei aiemmin ole kokenut, on se todella jakamisen arvoinen asia. Ehkä joku toinenkin jossain vaiheessa keksii sen ja toivoo vertaistukea.

Kenen syy, jos parisuhde katkeaa?

Parisuhteen katkeaminen koetaan usein suurena epäonnistumisena. Jokainen parisuhde on kuitenkin kasvattava ja ero suuri oppimiskokemus. Mitä nopeammin jättää syytökset ja kantaa vastuun asioista, jotka johtivat parisuhteen katkeamiseen, sitä nopeammin erosta selviytyy.

Vastuu löytyy nopeammin kun käsittelee omaa eroaan joko erilaisissa ryhmissä tai yksilövalmennuksessa. http://www.uskallainnostua.fi/leena-koivu-valmennukset/